Vietin juuri ihastuttavan puolitoistatuntisen lukemalla mainioita tekstejä, joita lukiessa alkoi usein hymyilyttää. Monet jutut ehkä vähän turhan pitkiä, tiivistämisen varaa löytyi, mutta kun siellä täällä pysähtyi johonkin sanaan, paljastui hauska ajatus tai mielleyhtymä, ja teki mieli jatkaa lukemista.
Tekstit olivat... omiani! Jippii!
Olen tässä vähän miettinyt, mitä tehdä blogille. Haluan kirjoittaa, mutta missä? Olisiko uudessa blogissa, tyhjältä pöydältä aloittaminen helpompaa? Uskaltauduin luomaan silmäyksen meneeseen, ja sehän oli mitä hurmaavin. Pidän tästä blogista! Minulla on ollut hauskaa sitä kirjoittaessa, minulla oli nyt hauskaa sitä lukiessa. Häpeä ei puristanut sisuskaluja, niin kuin joskus käy, kun vilkaisee tuoretta tekstiä uudestaan. Pthui.
Blogin tarkoitus on ollut tarjota tila kirjoittamiselle, ja kirjoittamiselle ilman rajoja, ja kuitenkin sellaiselle kirjoittamiselle, jolla (ainakin teoriassa) voisi olla lukijoita. Minulle on tyypillistä hioa ja muokata kaikkea kirjoittamaani, mutta blogissa olen yrittänyt keskittyä pistelemänä enemmän mitä mieleen tulee, antamaan mennä. Ja sellainen tila siitä on tullutkin, parhaimmillaan ajatus on juossut ja hyppinyt, ja silti löytänyt oikean tilan ja muodon. Joskus on ollut hiljaista, vaikea tavoittaa sitä mistä haluaa kirjoittaa, tai taukojakin, kuten viime kuukausina.
Haluaisin kirjoittaa enemmän, haluaisin mainostaa blogia rohkeammin. Ehkä tällä hetkellä yritän kuitenkin löytää ensi sijassa kirjoittamisen ilon, jonka varsinkin alkuvuosilta nyt muistan.
Jatketaan siis! Täällä vai missä, en ole varma, mutta jos blogin pitäminen on ollut näin hauskaa, minä kyllä jatkan.
Just noin, ihanaa! Ja ei ihme että viihdyit, tekstisi ovat kultaa. Jään odottamaan! Tai no, olen jo odottanut aika kauan, kun olet jossain sanojasi piilotellut ;)
VastaaPoistaIhanaa että olet siellä! Uhh, jossain piilossa sanat on tosiaan olleet, tai minä, mutta ehkä niitä alkaa taas vähitellen ryömiä esiin. :)
Poista