Uimaan!

Viileä ja epävakainen loma Etelä-Italiassa sai haaveilemaan uimisesta. Tällä kertaa en siis pulahtanut Välimereen, vaikka se välkehti varsin houkuttelevan näkymän päässä terassimme alapuolella. Elämäni parhaat uimapaikat eivät yleensäkään ole löytyneet Italiasta, ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka muuten kuulun siihen maahan eri tavalla kuin muualle. Liian pienet rantaläikät, liikaa meluisia ihmisiä, ei villin luonnon tuntua, ainakaan siellä missä minä olen käynyt.

Tämä huomio herätti pohtimaan, joten tässä ne ovat – kaikkien aikojen parhaat uimapaikat maailmassa!

1) Pihlajasaari, Helsinki

Aurinko paistaa, vesi liplattaa, kallio on sileä ja lämmin jalkojen alla. Tunnelmasta riippuen voi etsiä silokallioisen paistattelupaikan tai tundramaisemman kolkan saaren eteläpuolelta kanervien ja havupuiden kupeesta – meri on joka tapauksessa edessä, avara ja suuri. Levän peittämiä kiviä pitkin veteen liukuminen tekee lopullisesta uimaan pääsemisestä entistä palkitsevampaa. Tallinnan laiva lipuu ohi ja nostattaa maininkeja, vesi on sopivan viileää mutta ei kylmää, uiminen virkistää todella. Takaisin pääsee kiipeämään tarrautumalla levän peittämiin liukkaisiin kiviin, kallio lämmittää yhä jalkoja, vesi valuu iholla etkä koskaan ole tuntenut olevasi yhtä täynnä voimaa kuin nyt.

2) Platanias, Kreeta

Tämä maisema on sinetöiytynyt mieleeni ehkä ikuisiksi ajoiksi. Silminkantamattomiin rantaviivaa, edessä pelkkä sininen meri ja yksi saari: pitkulainen ja köyryselkäinen lohikäärmevuori, jonka jyrkillä riinteillä kiipeilee harvinaisia kri-kri-vuohia. Ja aallot: tämä ei ole mitään Itämeren liplatusta vaan avoimena vellovan Välimeren muhkeita, korskeita aaltoja, joista lähtee ääntä ja kuohua ja vaahtoa ja jotka jättävät jälkeensä sileän hiekan ennen kuin vyöryvät taas yli. Ranta kannattaa mielellään kokea aikaisin toukokuussa ennen turistikauden alkua tai sitten hyvin aikaisin aamulla, sillä keskikesällä santa täyttyy punakoista turisteista, jotka kääntävät kylkeä aurinkopedillä. Seutu on siis kaikkea muuta kuin luonnontilassa, mutta siitä huolimatta ja vaikka hiekkarannat eivät enää ole oikein mieleeni, tätä koskematonta horisonttia, sopivan uimakelpoista ja nopeasti syvenevää rantaa ja kuohuvaa, houkuttelevaa ja välillä vaarallisentuntuistakin merta en unohda.

3) Cagnes-sur-Mer, Ranska ja Ischia, Italia eli muistumat lapsuudesta

Ei hiekkarantaa vaan pyöreitä, veden sileäksi hiomia kiviä kuin munia. Siniseksi maalattu sälepolku kivillä, jotka vähän kivistävät lapsen jalkoja ja muuttuvat keskipäivällä kuumiksi. Rannan välittömässä tuntumassa ravintola, josta saa simpukoita, joita odotellessa voi hypätä ravintolan viereiseen uima-altaaseen ja joita voi sitten nousta syömään, vettä valuen, pelkässä uimapuvussa.

Toinen muisto, Ischia eli muistini mukaan kenties paras ranta Italiassa. Pitä hiekkaranta ja avoimet näkymät merelle. Vietin paljon aikaa vedessä, seisoin käsillä ja kehittelin Jane Austenin Kasvattitytön tarinan inspiroimaa kertomusta. Lähistöllä leikkivät italialaislapset kysyivät mistä olen kotoisin ja naureskelivat, silloin kuulin ensi kertaa sanat katso merta. Hotelli sijaitsi rannassa ja aamiaista syötiin terassilla, jossa lamaannuttavan komea tarjoilija kaatoi kuppiin sakeaa kaakaota ja croissanttien kanssa sai aprikoosimarmeladia.

Koe myös tämä: Paras yöuinti, Afroditen syntymäpaikka, Kypros

Kohta sinne voi jo molskahtaa.

Täällä syntyi kertoman mukaan jumalatar Afrodite. Mainio paikka katsella auringonlaskua, mainio paikka uida yöllä. Kallionlohkareet luovat uhkeita varjoja, täysikuu paistaa, kuunsiltaan voi uida. Yläpuolella kallionseinämää mukailevalla kiemuraisella autotiellä ei ole valoja, pelkästään kuu valaisee, aallot kohisevat, meri on pimeä.