Sweet Valley High

Olen tässä viime aikoina lukenut muutamia kirjoja ja katsonut elokuvia. Niiden syytä on, että haluan matkustaa Kaliforniaan.

Tällaisen Kalifornian kuvittelen: Ilma on lämmin ja kostea, sellainen joka leyhyy naamalle kun astuu ulos lentokoneesta Etelä-Euroopassa. Uhkeilla kukkuloilla käy jatkuva siritys ja kukat tuoksuvat öisin. Pensaat ovat vihreitä ja sakeita, niiden sylissä lepää muurinkokoisin turvajärjestelyin suojattuja taloja. Teiden nimet päättyvät Ave tai Blvd (ja yhden nimi on Mulholland Drive). Kukkuloiden juurelta alkaa rivi pikkukaupunkeja, ne sitoo toisiinsa leveä tie jonka toisella puolella huojuvat tuulessa paksut palmut, toisella puolella hiekkaranta ei näy loppuvan.

Tällaisia nimiä toistelen mielessäni: Hollywoodin kukkulat, the Valley, Studio City, Santa Monica... Jostain syystä olen sairaalloisen kiinnostunut the Valleysta. Siis vuorten ympäröimästä San Fernando Valleysta Los Angelesin luoteiskainalossa, Hollywoodin pohjoispuolella, jonne kuvittelen matalia valkoisia taloja, rikasta keskiluokkaa ja jatkuvan sokaisevan kirkkaan auringonpaisteen. Sellaisen kaupungin kuin vaikka Calabasas, josta joku Sofia Coppolan Bling Ringin nuorista oli kotoisin. Autolla mennään kaikkialle minne voi mennä, ostoskeskukseen tai rannalle. Matala laakso vuorten puristuksessa, josta Hollywoodin absurdi epätodellisuus on näköetäisyydellä mutta silti kaukana.

Toisaalta Valleyyn sijoittuu myös mittavasti pornoteollisuutta. Oatesin Blondissa Norma Jeane Baker taas kävi Van Nuysin lukiota, myös Valleyssa. Suuria elokuvastudioita sijaitsee Valleyssa, esimerkiksi Warner Bros ja Universal, vaikka varsinainen Hollywood ei Valleyyn kuulukaan.

Mielikuvissani Kalifornia (tarkkaan ottaen puhun kai Etelä-Kaliforniasta) on yhtä aikaa sokaisevan valoisa, hiostavan kuuma ja uhkaavan noir. Tyhjänpäiväinen, kunnianhimoinen, epätoivoinen, salaperäinen, tukahdutettu. Joku josta kaikki mitä rakastan, Eurooppa, on niin kaukana. Onko siellä ihmisiä, jotka käyvät koulua, maalaavat tauluja, työskentelevät sairaalassa tai sosiaalitoimistossa, saavat lapsia, menevät verovirastoon, kirjoittavat lehteen juttuja kaupungin byrokratiasta – ihan tosissaan?

Haluan nähdä. Haluan Kaliforniaan siksikin, että siellä on taatusti myös kaikkea oikeasti hienoa, kuten tämä Peter Fettermanin valokuvagalleria. Osuin sinne googlatessani Kristoffer Albrechtiä, joka taas on paras tietämäni suomalainen valokuvaaja. (Olen tiennyt Albrechtin noin viikon. Sinebrychoffin taidemuseossa on vielä tammikuun 12. päivään asti esillä mm. Albrechtin hienoja puu-kuvia.)

Niin että tule ja ota minua kädestä, vie minut pois täältä, mennään Kaliforniaan, ajetaan Hollywoodin kukkuloille, Mulholland Drivea ja Calabasasiin, ajetaan autolla ajetaan eikä ajatella mitään, katsellaan vaan.


framework.latimes.com, museumsanfernandovalley.blogspot.com