Lukuhaaste, hähää

Kukaan ei pyytänyt Hotelli Hertan henkilökuntaa osallistumaan vuoden 2015 

lukuhaasteeseen, saati valvonut haasteen toteutumista. Jos haaste olikin ohimennen osunut 

silmään, se unohdettiin autuaasti, kunnes jonakin vuoden viimeisistä

illoista, ehkä jo vähän väsyneinä tunteina, hotellissa innostuttiin miettimään, mitä tulikaan 

luettua.

Työn merkeissä luettuja kirjoja en ottanut mukaan. Listaamisen perusteella voi tehdä ainakin 

kaksi huomiota: 1) Enemmänkin voisi lukea, ja tietysti aina monipuolisemmin. 2) Vaikka 

kaikista kirjoista ei ehdi kirjoittaa, voisi olla kiva kirjoittaa ylös edes luettujen kirjojen nimet. 

Ei tarvitsisi sitten pähkäillä. Yllättävän paljon vaipuu muistin hämärään. Olen varma, että  

joku puuttuu… Tietysti monta kategoriaa jäi myös tyhjäksi, kuten kirja joka pelottaa sinua, 

tulevaisuuteen sijoittuva kirja, kirja kirjailijalta jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla ja 

kirja ja jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias kun kirja julkaistiin. 

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Heidi Köngäs, Hertta

2. Kirja, josta on tehty elokuva: Ian McEwan, Sovitus

3. Vuonna 2015 julkaistu kirja: Heidi Köngäs, Hertta 

4. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä: John Irving, Kaikki isäni hotellit

5. Kirja, jonka nimi on yksi sana: Herman Koch, Illallinen

6. Novellikokoelma: Raymond Carver, Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

7. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle: Lena Andersson: Vailla 

henkilökohtaista vastuuta

8. Tietokirja: Antti Arnkil, Lauantaiesseet

9. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut: Ali Smith, The Accidental

10. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle: Liv Ullmann, Muutos

11. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon: Per Petterson, Kirottu ajan 

katoava virta

12. Tositapahtumiin pohjautuva kirja: Ryszard Kapuscinski, Keisari

13. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä: Alan 

Hollinghurst, Vieraan lapsi

14. Muistelmateos tai elämäkerta: Patti Smith, Ihan kakaroita 

15. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä: Taiye Selasi, Ghana 

ikuisesti

16. Kirja, jossa on taikuutta: Ali Smithin The Accidental, siinä on taikuutta koska se on vaan 

niin hyvä

17. Sarjakuva-albumi tai -romaani: Jacques Tardi & Jean-Pierre Verney, Kirottu sota (Totta 

puhuen nide on vielä vähän kesken, mutta onhan tässä aikaa.)

18. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi: Marja-Liisa Vartio, Kaikki 

naiset näkevät unia

19. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta: Haruki 

Murakami, The Strange Library

20. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken: Joyce Carol Oates, 

Haudankaivajan tytär

21. Kirja, jossa on yli 500 sivua: Jonathan Franzen, Vapaus

22. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä: Per Petterson, 

Hevosvarkaat

23. Jännityskirja tai dekkari: Matti Kangaskoski, Sydänmarssi

24. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle: Tähän kategoriaan ei mahtunut 

yksikään, mutta lainasin tänä vuonna kirjastosta kirjoja ahkerammin kuin ehkä koskaan, 

joten kiitos kirjasto!

In Dream

Joulukuun paras uutinen: Helsinkiin avattiin uusi kirjakauppa! Halleluja. En ole vielä käynyt. Se johtuu ehkä siitä, että samaan aikaan minä seison monta (kymmentä?) neliömetriä suuremmassa hallissa piippaamassa viivakoodeja ja pakkaamassa kirjoja muovipussiin. Kantapäitä särkee, Henning Mankellin kirjoja ei löydy mistään, lahjakorttiostos on pahinta mitä voi tapahtua koska sen kanssa täytyy juosta toiselle puolelle hallia ja haalia joku avuksi, päättymätön jono kiemurtelee silmien edessä. Olen kausiapulainen. Osaan myös hoitaa ostotapahtuman tehokkaasti, osaan vastata kysymykseen, osaan hymyillä ja katsoa silmiin. Tällaistako tämä oli, pidinkö tästä joskus, kirjoista pidän yhä ja siitä että niitä ostetaan, hienoja englanninkielisiä pokkareita tästä kaupasta löytyy, kassakoneen takana ei ehdi eikä tarvitse ajatella mitään, aamuisin oikeastaan kaipaan jo sinne koska mitään muuta en nyt päivisin jaksa tehdä, toisinaan muistan kassallakin sen mitä minä haluan elämässä vaalia.

Tämä olen minä joulukuussa 2015.

Lopuksi musiikkisuositus. Luin Imagesta Samuli Knuutin jutun Editorsin uudesta levystä In Dream. Editors, minulle uusi tuttavuus. Kuuntelin levyä. Jäin koukkuun. Ihan kuin koko ajan taustalla kumeilisi tietoisuus itkun mahdollisuudesta, mutta päällimmäisenä kuitenkin toiveikas ja sopivasti mahtipontinen olo.

Lempikappaleeni on Marching orders. Kuunnellessa leviää miellyttävä putoamisen tunne. ”Kuin U2:ta vailla Bonon tekopyhää narsismia tai Coldplayta, jolla on sekä lihaksia että kirjastokortti." Koska Samuli Knuuti on sanonut kaiken jo, minä taidan jättää hehkuttamisen tähän ja vain painaa playta.

https://open.spotify.com/track/1cf17CZUeUR4IpKq7quEKA

Yksi juttu vielä. ”Lukija, kappaleen kuullessani minä itkin ilosta”, kirjoittaa Knuuti. Lukija, niin minäkin.

ETSINTÄKUULUTUS

Hotelli Hertan ruokasalissa on viime aikoina vallinnut vakava tunnelma. Ihmiset pudistelevat päätään, kasvoilta paistaa vain vaivoin peitelty huolestuneisuus. Kaikkien huulilla viipyy vain yksi kysymys:

Missä on Ilpo Tiihonen?

Hotelli Hertan aulabaarissa viihtyvän seurapiiritoimittajan mukaan rakastettu runoilija nähtiin viimeksi tunteikkaalla tuulella kustantamon juhlissa joulukuussa 2011. Kulttuurimummojen pöydästä tiedetään kertoa, että Tiihonen kyllä lausui runojaan Café Engelin kellariholveissa Runokuun tilaisuudessa vielä elokuussa 2012. Hotelli Hertassa suoritettavan mediaseurannan perusteella Tiihosen toistaiseksi viimeisin kokoelma on WSOY:ltä vuonna 2009 ilmestynyt Jumalan sumu, ja vuonna 2014 ilmestyi hänen suomentamansa lastenkirja Totta toinen puoli (Teos). Hotelli Hertan saamien tietojen mukaan Tiihonen on lisäksi saanut valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 2012.

Tämän jälkeen jäljet katoavat.

Silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Ilpo Tiihonen Annikin runofestivaaleilla 2006.
Kuva: Annikki.

Gin tonicejaan aulabaarissa sekoitteleva kulttuuriväki on ihmeissään. Mihin charmikkaasti harmaantunut runo-ori ja jäljittelemättömistä urbaanislyyrisistä kuvista tunnettu romantikko on kadonnut? 65-vuotiaasta Tiihosesta ei ole kuulunut viime aikoina pihaustakaan. 

Kukaan ei missään tapauksessa odota kirjailijan, saati runoilijan julkaisevan teosta joka vuosi. Tähän asti varsin tuotteliaan Tiihosen kohdalla kuusi vuotta on kuitenkin perin pitkä aika. Ei kai Stadin kundi ole laskenut kynää pöydälle heti kun eläke alkoi juosta? Hotelli Hertassa ollaan ymmärretty, että runoilijat eivät eläköidy koskaan.

Vai viimeisteleekö poeetikko kenties magnum opusta, entiset konventiot täysin kumoavaa kokoelmaa, jossa raiteiden rakastunut kolina ja pöllön huuto Kolmannella linjalla vaihtuu lempeään sanailuun latojen viistosta poetiikasta ja vehnäpellolla hiljalleen huojuvasta heinästä? Ei kai sairaus ole taittanut runoilijaa sängyn pohjaan? Onko Tiihonen matkustanut eläkepäiviksi Albufeiraan, Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan tai Piilaaksoon, ei kai sentään Syyriaan?

Pahinta on epävarmuus. Se, ettei tiedä. Mielikuvitus saa vallan, pahimmat painajaiset liukuvat yön pimeydestä päivänselviksi vaihtoehdoiksi.

Kaikkien asiasta jotain tietävien pyydetään ilmoittautumaan viipymättä Hotelli Hertan vastaanottoon.

Sitä ennen, raastavan epätietoisuuden aikoina, Hotelli Hertan saleissa ja parvekkeilla voi nähdä vilauksia poissaolevan näköisistä, riutuvista hahmoista, jotka kanniskelevat mukanaan ohuita kirjoja ja liikuttelevat huuliaan äänettömästi esimerkiksi seuraavien säkeiden tahtiin:

ja olkoon sunnuntaisin valtio hetken vaiti,
kun pääskyset silpovat sineä
siellä
ne piirtävät kaavaa sun sinistä takkias varten

ja tulkoon valkeaa,
niin valkeaa kuin lunta lakanalla helmikuussa,
tai tulkoon,
juoskoon sitten vastaan
Kultainen Noutaja
musta yön reisiluu helmihampaisessa suussaan.

(Runosta Lyhyt oodi kaikelle)