Kuuntele radiota, se kannattaa

Keittiössä on nykyään joskus radio päällä. Keittiöllä on Radio Helsingin kanssa kuuluvuusongelma, joten kanavaksi on valikoitunut Yle Radio Suomi. Se vie turvalliselle ja kotoisalle matkalle lapsuuden hämärään, automatkoille pimeiden maisemien halki mummolasta kotiin.  

Koko kansan kuultavissa olevassa radiolähetyksessä on myös omat virkistävät puolensa, ja yllättäen runolliset. Radio Suomessa kerrotaan viisi kertaa päivässä merisää eli säätiedotus merenkulkijoille. Jo pelkkä nimihän on silkkaa lyriikkaa. Tässä uutislähetyksessä puhutaankin udusta, sumusta ja voimistuvasta itätuulesta ja kerrotaan, että "Norjanmerellä on matalapaine. Osakeskus saapuu Pohjois-Itämerelle huomenna lounaasta." Entä keitä ovat meren kulkijat? Kuuntelen lumoutuneena, kun tasainen ääni luettelee sään rannikkoasemilla. 

Kotka Rankki plus yksi kaakko kuusi. Hanko-Tulliniemi plus kaksi eteläkaakko kymmenen. Utö plus kolme, etelä kahdeksan, utua kaksi. Gotska Sandön plus neljä, etelälounas neljä, heikkoa vesisadetta yhdeksän. Kylmäpihlaja plus kaksi, eteläkaakko yhdeksän, pilvistä, kolme. Strömmingsbådan plus kaksi, eteläkaakko kaksitoista. Heikkoa vesisadetta kuusi. Raahe, plus kolme, eteläkaakko yhdeksän, viisitoista. Oulu Vihreäsaari plus kaksi, eteläkaakko yksitoista, kuusitoista. Perämeren jääkenttä on vaikeakulkuinen.

Sitten seuraa lähetyksen maagisin osuus. "Aluksen, joka on matkalla suomalaiseen tai ruotsalaiseen Merenkurkun tai Perämeren satamaan, jossa on voimassa liikennerajoitus, on 20 meripeninkulmaa ennen Nordvalenin majakkaa tehtävä talviliikenneohjeen mukainen ilmoitus Bothnia VTS:lle VHF-kanavalla 67." 

Mietin, näkevätkö säätiedotuksen laatijat tutkassaan pienen aluksen, joka pahaa aavistamatta kyntää Merenkurkkua ja unohtaa tehdä talviliikenneohjeen mukaisen ilmoituksen VHF-kanavalla 67. Tai sitten kyseessä on geneerinen ilmoitus kaikille Merenkurkun ja Perämeren jääkentässä urheasti uraa uurtaville paateille. Arkipäivä keittiössä ei tästä runollisemmaksi pääse.