Grumpy cat

Kiasma ja Robert Mapplethorpe.

Pidin alastonkuvista, veistoksellisen kauniista, miten paljas iho voi olla niin täynnä voimaa. Pidin muotokuvista joita oli kahdella seinällä tasaisissa riveissä monta ja siellä muun muassa Deborah Harry. Pidin myös videosta, jolla Patti Smith kertoi, miten oli tavannut Robert Mapplethorpen ensimmäisen kerran. ("Ensin hän nukkui, sitten hän hymyili.")

Pidin erityisesti tästä valokuvasta. On ollut vähän alavireinen olo viime aikoina, mutta kun katson kuvaa, tulen paremmalle tuulelle. Tulen mahtavalle tuulelle. Kissa ei käsitä, mitä tyypit touhuavat. Yksi heiluu saksien kanssa ja toinen kameran. Kissan mielestä puuhat ovat tarpeettomia ja sitä paitsi häiritseviä. Kissa oli tässä ensin. Huomionarvoista on kuitenkin, että kissa on paikallaan. Se ei ole poistunut.

Kissan piirteissä on myös samaa kuin Patti Smithissä. Myönnän, etten ennen näyttelyä tiennyt Robert Mapplethorpea enkä sitä, että kirja Just Kids kertoo nimenomaan hänestä ja Patti Smithistä. Ei se mitään. Näyttely oli silti hyvä kokemus. Ehkä kuvia katsoo eri tavalla, kun on lukenut kirjan. Sekin on ihan ok. Voin mennä uudelleen. Olen jo nyt iloinen tästä kuvasta. Hulppea hyvä mieli leviää minuun, kun katson sitä.