torstai 13. helmikuuta 2014

Kaikki liittyy kaikkeen

Se alkoi siitä, että luin Jonathan Franzenin esseen Ei loppua näkyvissä, jossa hän ylistää Paula Foxin teosta Desperate Characters (kokoelmassa Yksin ja kaukana, Siltala 2013, suom. Raimo Salminen).

En ollut koskaan kuullut Paula Foxista tai Desperate Charactersista. Googlasin Paulan ja luin kaksi artikkelia.

Franzenin fanitus on ilmeisen hyvin tiedossa. "Hailed as the greatest writer of her generation – by Jonathan Franzen, no less –". The Telegraphin artikkelissa siteerattiin pätkiä Franzenin esseestä. "The first time I read Desperate Characters, I fell in love with it. It struck me as plainly superior to any novel by Fox's contemporaries John Updike, Philip Roth or Saul Bellow. It struck me as obviously great."

Luin lauseet ja tunnistin ne heti. Me olemme tuttuja! Olemme tavanneet ihan hetki sitten! (Itse asiassa eilisiltana, keittiön pöydän ääressä.) Olin osa ihmeellistä lauseiden, tekstien ja ihmisten verkostoa. Minähän luin Franzenin esseet suomeksi (niistä todellakin joskus lisää), mutta englanninkieliset lauseet tuntuivat silti heti tutuilta. Raimo Salmisen suomentamana Franzenin ääni kuului teksteistä hyvin, tuli oikein läheiseksi.

Artikkeleista kävi myös ilmi, että Paula Fox annettiin lapsena adoptoitavaksi, ja myös hän antoi 20-vuotiaana ensimmäisen lapsensa adoptoitavaksi. Lapsi on Linda Carroll, jolla on myös oma lapsi, Courtney Love. Ja Courtney Loven lapsihan on Frances Bean, joten Paula Fox on Frances Beanin biologinen isoisoäiti.

Courtney Lovella ei tosin koskaan ole ollut minulle juuri merkitystä, kuten ei Kurt Cobainilla tai Nirvanalla. Mutta Suosikissa 1990-luvulla oli kuvia Courtney Lovesta huulipuna suttuisesti levineenä. Muistan ne. Sitten Kurt Cobain ja Courtney Love saivat lapsen, jonka nimeksi tuli Frances Bean, ja sen nimen muistan.

Niin että yhtäkkiä Paula Fox on oikeastaan tuttu. JA sekin vielä, että Desperate Charactersin päähenkilöä Sophieta puree villikissa, ja kesällä 2012 minua puri mummoni kissa muutamaa sekuntia ennen kuin kuoli. Se ei tosin ollut villi.

Tilasin Desperate Charactersin Amazonista. Kaikki liittyy kaikkeen, ja siitä ei tule kuristava tunne että elämän kulku olisi ennalta määritelty, koska asiat liittyvät toisiinsa ihanalla satunnaisella harottavalla tavalla. Myös tämä teksti liittyy johonkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti