Oikeastaan pidän uudenvuodenlupauksista. Ei ole niin ratkaisevaa, noudattaako omaa lupaustaan sitten kirjaimellisesti. Ehkä tärkeintä on edes tulla miettineeksi, millaiseen suuntaan haluaisi ohjautua. Ylipäänsä olen katsausten, yhteenvetojen ja kaneettien ystävä.
Mieltymyksistäni huolimatta en ole tullut tehneeksi juuri lupauksia viime vuosina. Nyt on toisin. Ehkä. En ole varma, onko lupaukseni vielä ilmaistavissa selkeästi sanoilla. Yritän. Vuonna 2014 aion nimittäin antautua korkeimpien voimien johdatettavaksi.
Korkeammalla voimalla en tarkoita, että etsisin esimerkiksi Jeesuksen johdattajakseni vuonna 2014. Tarkoitan ehkä jotain voimaa itsessäni. Tai ympärillä. Tai oikeastaan sitä, että uskaltaisin päästää irti. Luovuttaa oman elämäni ohjaksia jollekin muulle. Kenelle? En tiedä. Jollekin, joka ei ole tietoinen ajatteleva, analysoiva, suunnitteleva minäni.
Jos minulla on joku Jeesus, se on Monika Fagerholm. Monika sanoi eräässä haastattelussa, että tärkein sysäys alkoholismista parantumiseen oli lakata luottamasta tahdonvoimaan. Sillä hetkellä kun Monika lakkasi tahtomasta lopettaa juomisen, kaikki muuttui. Kaikki helpottui. Sen jälkeen hän ei ole koskenut alkoholiin.
En ihan ymmärrä, mitä Jeesukseni tarkoittaa. Aavistelen kuitenkin, että jokin tässä liittyy uudenvuodenlupaukseeni. Asenne on eri asia kuin tunne. Tämänkin on sanonut Monika Fagerholm. Minä aion kuunnella enemmän tunteita. Ja ehkä lakata yrittämästä niin paljon. En usko, että se tarkoittaa samaa kuin toivottomuus, että luopuisi unelmista. Lakkaan vain pitämästä kiinni siitä käsityksestä, että kaikki ohjakset ovat ja niiden on oltava minun käsissäni. Ehkä jotakin voi jättää jonkun mahtavamman, hahmottomamman haltuun. Herran haltuun, sanovat jotkut, mutta minä olisin taipuvaisempi uskomaan, että se joku on silti minun sisälläni, se ei vain tule esiin tietoisesti ajattelemalla. Se on jo minussa. Sille täytyy vain antautua.
Ehkä uskonnotkin perustuvat tällaiselle löysäämiselle. Helpottaa elämää, kun jonkun vastuun maailman menosta voi sysätä toiselle taholle, itsensä ulkopuolelle. Uskonnosta tai ajattelutavasta riippuu, mikä se taho on. En tarkoita sitä, että lakkaisi piittaamasta tekojensa seurauksista ja surffailisi menemään. Tarkoitan vain, että voisiko joskus päästää irti tarpeesta kontrolloida kaikkea. Ounastelen, että uskaltamalla luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, saattaa hyvässä lykyssä lakata pelkäämästä epäonnistumista. Ja siinä sivussa tulla ottaneeksi vähän rennommin ja kenties kokeneeksi jotakin odottamatonta.
Ajatus on pelottava, mutta haluan kokeilla. En jaksa enää huolehtia kaikesta itse. En jaksa ymmärtää itseäni perin pohjin. Menen kohti selittämätöntä. Haluan seurata oikkujani ja viettejäni. Analysoinnin ja ymmärtämisen jätän muille. Toivon, että se vapauttaa voimia, joita en ole ennen kokenut.
Lyhyesti sanottuna: Lupaan luottaa enemmän siihen, että asiat järjestyvät. Kaikki menee ihan hyvin.
Katsoin tänään ulos harmaaseen päivään, mieleen tuli se kun yhdeksän vuotta sitten kävelin ystävän kanssa Itä-Berliinin katuja poliisiasemaa ja kadonnutta lompakkoa etsien. Päivä oli harmaa silloinkin. Harmaa päivä on kaunis. Toinen uudenvuodenlupaukseni voisi olla, että matkustan jonnekin. Minne itse haluan, omalla rahalla. Tästä tulee hyvä vuosi.
Kuva: preshrunktrash.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti