Outo hevonen on siis biisi. Se ei silti ole mikä tahansa musiikkikappale. Se on sellainen erityinen, uusi ja poikkeava tulokas soittolistalla ja mikä tärkeintä, se aiheuttaa kivasti uudelleenvirittyneen olon ja sitä on pakko kuunnella koko ajan.
Vuodenaikoihin, elämänvaiheisiin, joskus tiettyihin päiviin liittyy usein yksi tai pari musiikkikappaletta. Ne, joita on ollut pakko soittaa koko ajan ja eri tilanteissa, vaikka ne vähän oudosti niihin sopisivat, ne josta myöhemmin muistaa, millaista oli. Näitä on paljon.
Joskus tällainen teemabiisi poikkeaa tavanomaisesta repertuaarista. Se on erilainen kuin muut, tullut ehkä vastaan sattumalta, sen hevoskaverit samalta levyltä eivät tule mukana vaan se jää soittolistalle yksin laukkaamaan.
Tänä keväänä yhä uudelleen mutta selittämättömästi olen kuunnellut tätä.
Olin iloinen, kun Beck löytyi. Muistan sen lähinnä vain 90-luvulta, enkä oikein osaa sanoa, miten tänä keväänä päädyimme yhteen, minä ja tämä biisi.
Syitä teemabiisin valikoitumiseen voi olla monia. Se voi olla osuva melodia tai sanat, itse en yleensä kuuntele sanoja kovin tarkasti, pikemminkin vastaanotan jotain yleistunnetta.
Syitä ei tarvitse selittää.
Outo hevonen -tittelin ansaitsee kuitenkin olemalla uusi, yllättävä, vähän erilainen, herättelemällä eloon kuin kevät konsanaan.
Joskus tulokas voi tuoda vähän ajan päästä mukanaan laumansa, levyllisen muita saman artistin biisejä. Onko se silloin enää outo hevonen? En tiedä.
Joskus teemabiisi ja jopa outo hevonen jäävät osaksi vakiintunutta soittolistaa. Voi myös olla, että tietyn soittokierron mentyä outo hevonen ei enää palaa. Ei tarvitsekaan, sillä on jo oma aika ja paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti