Tiesin myös pääpiirteet: Yeong-hye, hiljainen ja tavanomaista avioelämää Soulissa viettävä nainen näkee unen ja alkaa kieltäytyä syömästä lihaa. Odottamaton käytös saattaa tolaltaan hänen aviomiehensä, sukunsa ja lopulta koko lähipiirinsä.
Nyt edessäni oli surkea aterian irvikuva. Vaimoni lusikoi puolittain minusta poispäin kääntyneenä merileväkeittoa, joka maistui taatusti pelkältä vedeltä. Hän kääri riisiä ja soijapaputahnaa salaatinlehteen, työnsi rullan suuhun ja pureskeli hitaasti.
En ymmärtänyt häntä alkuunkaan. Minulle valkeni vasta nyt, että hän oli minulle täysi arvoitus.
Vegetaristi on kuvaus halusta kontrolloida ja kontrollista luopumisesta, ihmisistä, kasveista, unesta ja kuolemasta. Ja vielä jostain muusta, josta en ihan saa kiinni mutta joka leijuu lauseiden yllä tummana ja vääjäämättömänä.
Hallinnan kahleisiin yritetään pakottaa ainakin ruumista, mieltä ja todellisuutta. Kun Yeong-hye alkaa toimia vastoin ympäristön normeja, kaikki kokevat oikeudekseen vaikuttaa häneen, tehdä hänelle ja hänellä mitä tahansa.
Kirja on jaettu kolmeen osaan, joissa tapahtumia kuvataan Yeong-hyen miehen, sisaren miehen ja sisaren näkökulmasta. Kiinnostava yksityiskohta: Hesarin jutun mukaan Vegetaristi on alun perin kirjoitettu jatkokertomuksena lehteen ja ilmestynyt osa kerrallaan 2000-luvun alussa. Romaaniksi se painettiin 2006. Ketjuromaanit ovat korealaisessa kirjallisuudessa yleisiä.
Takaliepeen mukaan Han Kang opettaa Soulin taideinstituutissa luovaa kirjoittamista (Soulissakin on siis sellainen paikka kuin taideinstituutti ja siellä voi opiskella luovaa kirjoittamista, miksi ei, tietysti voi, mutta tieto kiehtoo minua suuresti, kuten koko Soul). Jonkinlainen loppuun asti hiominen ja täydellinen tyylilajin hallinta huokuu Vegetaristin jokaisesta lauseesta, kappaleesta ja luvusta. Tässä se ei haittaa. Ei tarvitse pidättää hengitystä, ja kuvat ja tapahtumat kiemurtelevat kyllä ihon alle. Han Kang on taitava. Ja Vegetaristi on hyytävä ja hieno kirja.
En ole käynyt Soulissa, mutta pystyn näkemään kaupungin ja kuulemaan jopa korean kielen lukiessani. Ehkä tämä on myös kääntäjä Sari Karhulahden ansiota – vaikka teos on käännetty englannista.
Samainen Hesarin juttu avaa kirjan taustoja uusiin ulottuvuuksiin. Japanin miehitys, Korean jako kahtia, Korean sota, sotilasdiktatuuri ja veriset kansannousut – en tiennyt tai muistanut tästä juuri mitään. Poliittinen tausta tuo lisää mahdollisia tulkintoja kirjalle – mutta lukeminen oli hurja kokemus ilman taustatietojakin.
Yeong-hye haluaisi olla kasvi itsekin. En ihan ymmärrä häntä, mutta ihailen hänen järkähtämättömyyttään, jonkinlaista välinpitämättömyyden ja päättäväisyyden yhdistelmää. Tai ehkä Yeong-hye ei päätä mitään, ehkä häntä ajaa sisäinen pakko. Eräässä kohtauksessa Yeong-hye myös seisoo käsillään, pidin siitä. Ilmeisesti sielunvaellus on Koreassa melko arkipäiväinen käsite. "Sen takia ei tunnu vieraalta ajatella itseään jossain muussa kuin inhimillisessä muodossa", sanoo Kang Hesarin jutussa.
Joka tapauksessa. Tässä kirjassa on paljon ruokaa, ihmisvartaloita ja puiden vääntyviä oksia, unia ja vertakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti