Ja kuitenkin halusin luopua kielestä sikäli kuin se kivettyy kuo-
reksi, halusin juopua kaikesta mitä tulee tähän pehmeään lihaan,
sokeasti, mieltä vailla halusin sokeltaa sulaa kieltä, joka lainehtii
valtateille, tulvii kellareihin ja tärvelee irtaimiston. Halusin menet-
tää ihmisten kielen ja puhua meren alta, kadun alta, nahan alta,
sama se, syvää epäinhimillistä kieltä.
Markku Paasonen, Simpukka (Lauluja mereen uponneista kaupungeista, 2005)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti